J.R.R Tolkien: Hobitti - eli sinne ja takaisin.

J.R.R Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin

Kuvittanut Tove Jansson
Suomentanut Kersti Juva
Runot suomentanut Panu Pekkanen

Kustantaja Wsoy

Englanninkielinen alkuteos: The hobbit or there and back again

Sivumäärä: 331

Lopulta, parin kuukauden lukemisen jälkeen sain minäkin viimein tahkottua läpi tämän rakastetun klassikon. Hobitin nimi onkin juuri nyt varmaan ollut lähes kaikkien huulilla, kun kirjasta on tekeillä kolmeosainen elokuva. Ensimmäinen näistä elokuvista, Odottamaton matka, ilmestyi viime vuoden joulukuussa, ja toinen osa on tulossa tämän vuoden lopussa. Itse kävin joulun alla kyseisen elokuvan katsomassa, ja tästähän se inspiraatio kirjan lukemiseenkin lähti. Taru sormusten herrasta -trilogianhan olen lukenut ja tykkään myös niistä tehdyistä elokuvista. Ei siis ihmekään, että näiden kirjojen "edeltäjä" Hobitti tuntui myös kiinnostavalta.

Kirjan alussa kuvataan mukavuudenhaluisen ja rauhaa rakastavan hobitin, Bilbon elämää. Hobitit ovat siis paljon ihmistä pienempiä olentoja, jotka asuvat pienissä koloissaan. Eräänä päivänä kuitenkin velho Gandalf ilmestyy Hobitin kotiovelle ja pyytää tätä osalliseksi seikkailuun. Bilboa tarvittaisiin neljänneksitoista jäseneksi retkikuntaan, johon kuuluu kolmetoista kääpiötä. Kääpiöt ovat lähdössä matkaamaan Yksinäisille vuorille, joka oli ennen heidän kotikaupunkinsa. Vuosia sitten lohikäärme Smaug valloitti vuoren, ja samalla sai haltuunsa kääpiöiden valtaisan aarteen. Nyt kääpiöt haluavat kotinsa ja aarteensa takaisin. Bilbo ei aluksi suostu lähtemään mukaan tälle vaaralliselle matkalle, mutta lopulta viimehetkellä muuttaa mielensä. Retkikunnalla on pitkä matka taivallettavanaan ja he joutuvat moniin jännittäviin seikkailuihin. Matkalla Bilbo löytää myös taikasormuksen, joka on myöhemmin merkittävässä osassa Taru sormusten herrasta -trilogiassa.

Tolkienin kirjoissa on aivan erityinen tunnelma, ja rakastan sitä! Erityisesti tässä kirjassa olevat laulut ja runot olivat aivan ihania. Siihen nähden, miten paljon asiaa kirjan sivuilla oli, eteni se mielestäni suhteellisen nopeasti. Ainakin jos verrataan elokuvaan, jota on venytetty ja vanutettu ihan liikaa jotta siitä saataisiin kolmiosainen. Silti etenkin kirjan alku oli minulle vähän tylsä. Sitten, kun päästiin ensimmäisen elokuvan tapahtumista eteenpäin, kirja parani koko ajan. En olisi ikinä voinut arvata miten loppu menisi, ja yllätyin kun se oli osaksi myös aika surullinen. Kaiken kaikkiaan hyvä kirja, jonka luettua en kyllä yhtään jäänyt ihmettelemään miksi tästä on tullut sellainen klassikko kuin se on. Rakastan  sitä perusideaa joka on näissä kaikissa lukemissani Tolkienin kirjoissa: pienikin voi tehdä suuria tekoja. 

Suosittelen ahkerille lukijoille ja fantasian ystäville. Kaikkein parasta olisi varmaan siten, että lukisi ensin tämän ja sitten vasta kaikki Taru sormusten herrasta. Itse odotan innolla tulevia Hobitista tehtäviä elokuvia, vaikka ne kirjasta aika radikaalisti poikkeavatkin.