keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

John Stephens: Smaragdiatlas.


John Stephens: Smaragdiatlas - Kirja aikojen alusta I
Suomentanut Kaisa Kattelus
Ulkoasun suunnittelu Eevaliina Rusanen
Kustantaja Tammi
Englanninkielinen alkuteos The Emerald Atlas - The books of beginning I
Sivumäärä: 417

Jo jonkin aikaa sitten kirjastosta tarttui mukaan minulle ihan uusi tuttavuus. Kannen sisäsivuilla olevat arvostelut ja kehut vakuuttivat minut: "fantasiaa Rowlingin ja Tolkienin hengessä" tottakai tälläinen pitäisi lukea! 

Enkä joutunut pettymään. Kirja vei mukanaan ensimmäisistä sivuista alkaen. Toisaalta ihan sinne "Tolkienin tai Rowlingin tasolle" en ainakaan tätä ensimmäistä kirjaa sijoittaisi. Alku lähti käyntiin ehkä vähän turhan hitaasti, olisin toivonut säpäkämpää toimintaa jo alkuun. Jossain puolivälin jälkeen kirja muuttui kuitenkin siitä ihan ok:sta tosi hyväksi.

 Smaragdiatlaksessa oli ihania henkilöitä, joihin ainakin minä kiinnyin hetkessä. Aluksi päähenkilökolmikko, eli sisarukset Kate, Michael ja Emma olivat minulle hieman oudoksuttavia, tuntui jotenkin oudolta lukea yhtäkkiä sisaruksista, mutta totuin siihen todella nopeasti. Kirjassa oli sopivasti huumoria. Sisarusten persoonat olivat ihania, Emman äkäisyydestä Michaelin nörtteyteen ja Katen huolehtivaisuuteen pikkusisaruksiaan kohtaan. Myöskään jännitystä ei puuttunut. Kirjassa oli paljon tyyppillisiä fantasian elementtejä, mutta se oli silti täysin kliseetön, omanlaisensa tarina. Tykkäsin erityisesti aikamatkustuksesta, koska se toi kirjaan jotenkin sekavuutta ja oli mielestäni mielenkiintoista.

Kirjassa Kate, Michael ja Emma ovat kiertäneet orpokodista toiseen. Heidän vanhempansa ovat salaperäisellä tavalla kadonneet heidän ollessaan pieniä. Eräänä päivänä sisarukset joutuvat perin eriskummalliseen orpokotiin, Cambridge Fallsiin. Sieltä he löytävät merkillisen kirjan, joka vie heidät menneisyyteen, synkkiin aikoihin ja seikkailu voi alkaa!

Suosittelen kirjaa ehdottomasti minulaisilleni lukijoille, fantasian ikuisille suurkuluttajille. Tykäätte varmasti! Miksei myös sellaisille, jotka haluavat kokeilla jotain uutta. 

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Inspiraatiota kuvista.

Mαϭιс ιѕ Мιϭʜт♥


Untitled


(1) little reasons to smile | Tumblr


Book Quotes | via Tumblr


Alívio Imediato | via Tumblr

Kaikki kuvat by We heart it. Niin ihania kuvia, että oli vain pakko jakaa ne täällä.

Minulla on tällä hetkellä noin puolivälissä menossa eräs uusi kirja. Olen tykännyt siitä melko paljon ainakin tähän asti. Arvostelua siitä tulossa tänne blogin puolelle toivon mukaan jo pian! 

maanantai 8. heinäkuuta 2013

J.R.R Tolkien: Hobitti - eli sinne ja takaisin.



J.R.R Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin
Kuvittanut Tove Jansson
Suomentanut Kersti Juva
Runot suomentanut Panu Pekkanen
Kustantaja Wsoy
Englanninkielinen alkuteos: The hobbit or there and back again
Sivumäärä: 331

Lopulta, parin kuukauden lukemisen jälkeen sain minäkin viimein tahkottua läpi tämän rakastetun klassikon. Hobitin nimi onkin juuri nyt varmaan ollut lähes kaikkien huulilla, kun kirjasta on tekeillä kolmeosainen elokuva. Ensimmäinen näistä elokuvista, Odottamaton matka, ilmestyi viime vuoden joulukuussa, ja toinen osa on tulossa tämän vuoden lopussa. Itse kävin joulun alla kyseisen elokuvan katsomassa, ja tästähän se inspiraatio kirjan lukemiseenkin lähti. Taru sormusten herrasta -trilogianhan olen lukenut ja tykkään myös niistä tehdyistä elokuvista. Ei siis ihmekään, että näiden kirjojen "edeltäjä" Hobitti tuntui myös kiinnostavalta.

Kirjan alussa kuvataan mukavuudenhaluisen ja rauhaa rakastavan hobitin, Bilbon elämää. Hobitit ovat siis paljon ihmistä pienempiä olentoja, jotka asuvat pienissä koloissaan. Eräänä päivänä kuitenkin velho Gandalf ilmestyy Hobitin kotiovelle ja pyytää tätä osalliseksi seikkailuun. Bilboa tarvittaisiin neljänneksitoista jäseneksi retkikuntaan, johon kuuluu kolmetoista kääpiötä. Kääpiöt ovat lähdössä matkaamaan Yksinäisille vuorille, joka oli ennen heidän kotikaupunkinsa. Vuosia sitten lohikäärme Smaug valloitti vuoren, ja samalla sai haltuunsa kääpiöiden valtaisan aarteen. Nyt kääpiöt haluavat kotinsa ja aarteensa takaisin. Bilbo ei aluksi suostu lähtemään mukaan tälle vaaralliselle matkalle, mutta lopulta viimehetkellä muuttaa mielensä. Retkikunnalla on pitkä matka taivallettavanaan ja he joutuvat moniin jännittäviin seikkailuihin. Matkalla Bilbo löytää myös taikasormuksen, joka on myöhemmin merkittävässä osassa Taru sormusten herrasta -trilogiassa.

Tolkienin kirjoissa on aivan erityinen tunnelma, ja rakastan sitä! Erityisesti tässä kirjassa olevat laulut ja runot olivat aivan ihania. Siihen nähden, miten paljon asiaa kirjan sivuilla oli, eteni se mielestäni suhteellisen nopeasti. Ainakin jos verrataan elokuvaan, jota on venytetty ja vanutettu ihan liikaa jotta siitä saataisiin kolmiosainen. Silti etenkin kirjan alku oli minulle vähän tylsä. Sitten, kun päästiin ensimmäisen elokuvan tapahtumista eteenpäin, kirja parani koko ajan. En olisi ikinä voinut arvata miten loppu menisi, ja yllätyin kun se oli osaksi myös aika surullinen. Kaiken kaikkiaan hyvä kirja, jonka luettua en kyllä yhtään jäänyt ihmettelemään miksi tästä on tullut sellainen klassikko kuin se on. Rakastan  sitä perusideaa joka on näissä kaikissa lukemissani Tolkienin kirjoissa: pienikin voi tehdä suuria tekoja. 

Suosittelen ahkerille lukijoille ja fantasian ystäville. Kaikkein parasta olisi varmaan siten, että lukisi ensin tämän ja sitten vasta kaikki Taru sormusten herrasta. Itse odotan innolla tulevia Hobitista tehtäviä elokuvia, vaikka ne kirjasta aika radikaalisti poikkeavatkin. 

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Se tunne, kun ei vain inspiroi.

"Kesällähän mulla on aikaa lukea..."

"Haen kirjastosta kaikkea ihanaa, ja saan viimein luettua kaikki ne lukuisat kirjat, jotka minun pitäisi vielä lukea..."

"Löydän vihdoinkin uudelleen lukemisen ilon ja tästä kesästä tulee paras, paras pitkiin aikoihin..."


Joopa joo. Niinhän sitä kuvittelee, että kesälomalla olisi aikaa tehdä vaikka ja mitä. Totuus on kuitenkin ihan toinen, ohjelmaa on niin paljon. Tai olisi kai sitä aikaa. Mutta sen ajan, minkä voisi siihen lukemiseen sitten käyttää, jotenkin vain kuluttaa nykyään niin paljon mielummin tekemällä jotain muuta. Miksi? Aika hyvä kysymys.

Mietin miksei lukeminen oikein kiinnosta. Minulla on juuri nyt kesken ihan hyvä kirja, vanhahko klassikko. Olen lukenut pelkästään tätä kirjaa nyt varmaan liki kolme kuukautta. Ihan mieletöntä, joku ajattelee nyt, ja niin se onkin. Toki välillä minulla on ollut kiireisempiä ajanjaksoja, jolloin en ole kerennyt miettimäänkään lukemista, mutta silti. Mietin, voiko vika muka olla kirjassa, ja siinä onko se huono. Mutta jos silti siinä lukiessaan tykkää siitä kirjasta? Sitä ei vain inspiroi avata, alkaa lukemaan? 

Odottelen kuin kuuta nousevaa, että uusi suosikkini suomennetaan, Olympoksen sankareiden seuraava osa. Jos ei sitä kiinnosta sitten lukea (no joo, tätä epäilen jo suuresti), niin sitten se on selvä. Luovutan, heitän hiiteen. Lukuharrastukseni nimittäin. 

Onko jollakin muulla sama ongelma? Tavallaan haluttaisi lukea kaikkea, mutta sitten kun on sitä aikaa, ikään kuin ei enää osaakaan. Ehkä se on minun kohdallani vähän sitä, että haluan aina kunnolla, rauhassa syventyä tarinaan. Jos on kauheasti jotain muuta mietittävää tai tehtävää, niin sitten ei vain voi lukea.


Mutta ei se hätä vielä ole tämän näköinen. Lähipäivinä tänne on tulossa ensimmäinen varsinainen "lukupäiväkirja" tai "kirja-arvostelu", juuri tästä parhaillaan luettavanani olevasta kirjasta. Mikäli päädyn tätä blogia myös pidemmälle jatkamaan, tulee tänne myös parempi ulko-asu, banneri ja kaikki. Pysykäähän mukana, jos vähänkään kiinnostusta on.