perjantai 15. marraskuuta 2013

Elina Rouhiainen: Kesytön.


Elina Rouhiainen: Kesytön - Susiraja 1
Kustantanut Tammi
Ulkoasun suunnittelu: Eveliina Rusanen
Sivumäärä: 425

Kirjastossa kun jokunen viikko takaperin katselin ihan vain jotain kivannäköisiä kirjoja, joita ottaa mukaan lomareissulle, tarttui Kesytön matkaan aika sattumalta. En ollut koskaan kuullutkaan koko teoksesta, mutta se oli kai aseteltu jotenkin näyttävästi näkyville, joten huomasin sen. Tottakai suomalainen fantasia kiinnostaa aina, kun sitä on tarjolla. Takakansiteksti vaikutti niin mielenkiintoiselta, että päätin lopulta napata kirjan mukaani. Jostain syystä päätin vieläpä lukea sen aivan ensimmäisenä. 

Kirjan pääosassa on taidelukiota käyvä Raisa Oja. Äitinsä kuoleman jälkeen hän joutuu muuttamaan pois rakkaasta Helsingistään, Kainuun pieneen kylään Hukkavaaraan. Kylässä tuntuu tapahtuvan monia salaperäisiä asioita. Raisa on päättänyt selvittää äitinsä menneisyyden. Miten ihmeessä hän liittyy Hukkavaaraan, kylään josta hän ei ole ennen koskaan kuullutkaan? Sattumalta Raisa törmää myös elämänsä ihastukseen Mikaeliin. Tie ei ole kuitenkaan ruusuinen, sillä Mikaelilla on jo tyttöystävä. Poika käyttäytyy välillä niin omituisesti, että on vaikea ottaa selkoa siitä, mitä hänen päässään oikein liikkuu.

Nautin kirjan alusta asti sen jotenkin ihanasta kuvailusta. Kirja oli tosi taitavasti kirjoitettu, sitä oli koko ajan todella miellyttävä lukea. Ehkä se, että teksti tuntui minusta jotenkin aivan erityisen soljuvalta johtui siitä, että kyseessä oli kerrankin alkuperäinen teos, jota ei oltu välillä käännelty, väännelty ja suommenneltu. Mene ja tiedä.

 Tästä huolimatta en aluksi pystynyt ottamaan kirjaa kovinkaan vakavasti. Minusta siinä oli pieniä, ärsyttäviä samankaltaisuuksia Twilightin kanssa (joka taas ei ikinä ole ollut erityisiä suosikkisarjojani...). Minun ei henkilökohtaisesti ollut helppo samaistua päähenkilöön, ja välillä jopa pyörittelinkin silmiäni hänen tekosilleen. Kirjan loppupuolella meno kuitenkin parani ja etenkin loppu oli oikein yllättävä, sanotaanko vaikka näin että "kunnon veto". Näin kirjailija sai viime metreillä minut vielä vakuutettua ja jos jatkoa seuraa, niin varmasti luen. 

Kirjassa oli tosi hyviä henkilöitä. Niko oli kaikessa persoonallisuudessaan ja pienessä säälittävyydessäänkin ihana, ja loppua kohden aloin pitämään myös Mikaelin hahmosta enemmän ja enemmän. Kaikkiaan kirjassa oli kyllä ihan kiva tunnelma ja ennen kaikkea se on mukavaa, kun tapahtumat sijoittuvat kerrankin Suomeen. 

Suosittelen suurin piirtein minun ikäisilleni, ehkä enimmäkseen tytöille. Sellaisille, jotka pitävät rakkaustarinoista. Itse kun olen aina ollut sitä mieltä, että pitää olla sitä jotain muutakin mielenkiintoista siellä kansien välissä. Ehkä tämä ei juuri siksi minuun aivan kolahtanut, vaikka hyvä kirja olikin.