Kun Percy Jackson pääni sekoitti.

Ajattelin nyt kirjoittaa tämän hetkisestä ehdottomasta suosikkikirjasarjastani, tai itseasiassa kirjailijasta. Miten sen nyt ottaa.

Eräänä harmaana (okei, jos totta puhutaan, en muista tarkkaan päivän säätilannetta) tammikuisena lauantaipäivänä vuonna 2010 avasin kirjastoautosta lainaamani uuden kirjan - Percy Jackson; Salamavaras.  Ihan ensimmäiset sivut olivat tietysti sitä normaalia: "mikähän tämäkin nyt sitten on", ennen kuin pääsin kirjaan sisälle. Ja mitä sitten tapahtui? Jossakin kilahti, tämä on vaan ihan mahtava kirja! Seuraava, kolmas kuin neljäskin osa oli pakko saada kätösiin niin pian kuin vain mahdollista. Viidettä, sarjan viimeistä osaa täytyi jonkin aikaa odotella, ennen kuin se suomennettiin.

Kuva

Jokainen osa tuntui olevan vain entistä parempi. Kirja pisti nauramaan ja hykerryttämään, sai aikaan sydämmentykytyksiä, luultavasti jopa pani itkemäänkin jossain vaiheessa. Viimeisen osan luettuani olo taisi olla vähän tyhjä ja haikea, tähänkö se sitten loppui tämäkin hauskuus?

Olisinpa jo silloin tiennyt, että eihän se aivan niin menekään. Percy Jacksonin kirjoittaja, Rick Riordan kirjoitti lisää. Jonkin ajan kuluttua tuli häneltä ulos uusi sarja: Kanen aikakirjat. Tämänkin sarjan kaikki kolme osaa on tullut luettua. Viimeisen luin itseasiassa juuri pari kuukautta sitten. En ole kuitenkaan ikinä tykännyt tästä sarjasta ihan yhtä paljon, kuin Percyistä.

Mutta mitä tapahtui syksyllä 2011? Riordan kirjoitti meille lisää Percya, aloittaen uuden sarjan Olympoksen sankarit. Ensimmäisessä osassa ei Percy tosin seikaillut vielä ollenkaan, muita tuttuja hahmoja kyllä.  Toisessa osassa Percy oli kuitenkin taas yksi, jonka näkökulmasta kirjaa kerrottiin, ja voi että olin iloinen! Tällä hetkellä odottelen Olympoksen sankareiden kolmannen osan suomentumista, sekä neljännen ja viidennen osan ilmestymistä.

Mikä siinä Riordanin tuotannossa sitten iskee juuri minuun niin kovasti? Hyvä kysymys. Sen kun tietäisin! Onhan hän uskomattoman taitava kirjailija, ei siis ihme etten ole ainoa nuori maailmassa jonka hän on kirjoillaan koukkuun saanut. Kirjojen juonet on punottu mielestäni suorastaan kierosti. En käsitä, miten jollain ihmisellä voi olla niin hyvä mielikuvitus. Varsinkin Olympoksen sankarit on mielestäni ihan sika taitavasti kirjoitettu, ehkä Riordan on vähän kehittynytkin matkan varrella. Näkökulman vaihtuminen siinä vähän häiritsi aluksi, mutta lopulta se on vain mukava. Oman suosikkihahmon lukuja odottaa aina innolla. Yksi ehkä paras tekijä Riordanin kirjoissa taitaa olla huumori. Se on mielestäni ihan omanlaistaan ja samalla ihan loistavaa.

Jos vaikka vielä lopuksi vähän avaisi, mistä kirja sitten oikein kertoo. Varmaan aika monelle Percy Jacksonin perusidea on jo vähän selvillä, sen perusteella tehdyn elokuvan vuoksi ja muutenkin. Kaikki Riordanin kirjasarjat liittyvät muinaisiin jumaliin. Percy Jacksonit ja Olympoksen sankarit liittyvät antiikin kreikkaan, Kanen aikakirjat taas muinaiseen egyptiin.

Antiikin kreikkaan pohjautuvissa kirjoissa seikkailevat nuoret ovat jumalten jälkeläisiä, puoliverisiä sankareita. Esimerkiksi Percy Jacksonin isä on Poseidon, meren jumala. Sankareiden tehtävä on taistella hirviöitä vastaan, ja siihen heitä koulutetaan Puoliveristen leirillä. Joskus puoliveriset saattavat päästä etsintäretkille, joilla he voivat näyttää taitonsa sekä saada mainetta ja kunniaa. Lähes jokainen kirja koostuu itseasiassa etsintäretkestä, jolle nuoret lähtevät - sekä luvan kanssa että luvattakin. Percy Jacksoneissa taistellaan pää-asiassa ajan ruhtinasta, titaani Kronosta vastaan.

Kanen aikakirjojen pääosassa seikkailevat sisarukset Carter ja Sadie. Näissä kirjoissa he eivät ole jumalten jälkeläisiä, vaan kaukaista sukua faaraoille. He ovat taikureita, ja taistelevat Kaaoksen käärmettä, Apepia vastaan.

Rick Riordanin kirjat vain ovat jotain aivan mahtavaa. Suosittelen. Aivan jokaiselle. Jäätte oikeasti paljosta paitsi, jos ette näitä lue. Toki makunsa kullakin, joku ei iske kaikkiin. Mutta minuun ainakin iskee.

Ja vielä yksi juttu. Elokuvat ovat ihan eri asia kuin kirjat. Joskus kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa katsoessa rupeaa ihan hävettää; "No ei se ihan näin siinä kirjassa kyllä mennyt..." Esimerkiksi Percy Jacksonista tehtyihin elokuviin ei ole kirjailija osallistunut millään tavalla. Luin erään Riordanin haastattelun, jossa hän kertoi, ettei hän ole edes katsonut kyseistä elokuvaa.

Kuva

Kiinnostuneet englanninkielen taitoiset voivat lukea aiheesta lisää täältä.